Törmäsinpä tänään melko ajatuksia herättävään kommenttiin, jonka luulin loppuneen jo sille aikakaudelle, kun itse olin pahimmassa murrosiässä noin kymmenen vuotta sitten. jolloin poikien huomio herätettiin mahdollisimman kovaäänisellä kalkatuksella.

Silloin ei tunnettu nimitystä pissaliisa / pissis, silloin ko. rotutyypin edustajat kantoivat nimeä kana. Kanan luonteenpiirteeseen kuuluu kovaääninen nauru mahdollisimman huomiota herättävästi, puhua leveästi kovalla äänellä "minä minä minä" -aiheesta, v-sanojen ylenpalttinen kylväminen, kaikessa vastaanlaittaminen, muiden polkeminen sinne maanrakoon ja muutenkin sellainen käytös, joka on kaikista muista hyvin epämiellyttävää paitsi kanasta itsestään.

Itse en myönnä olleeni kana, mutta kyllä minusta noita piirteitä silti löytyi silloin tällöin. Sitä piti olla mahdollisimman pahantuulinen, hymyä ei saanut esiintyä luokkakuvissa tai muutoinkaan, kiroilu oli kova sana eikä opettajia voinut tietenkään kuunnella. Tällaisella luulin voittavani ihmisiä puolelleni, eihän kukaan kiltti ihminen pärjännyt elämässä. Myöhemmin oikein hävettää miten kakara silloin olin, joten eipä muistella enempää.

En kuitenkaan olisi uskonut, että tällaista kylvetään virtuaalimaailmassakin. Sen sain kuitenkin todeta, kun esittelin blogini hevostalli.netissä. Kommentoijien kuumeisesti pohtiessa henkilöllisyyttäni minua verrattiin billeriinaan, joka kuulemma on negatiivinen ja ei-niin-mukava persoona. Minulla ei ole koskaan ollut billeriinasta erityisen mukava kuva, joten vastasinkin, että emme voi olla sama persoona -minä olen puskistalaukoja, billeriina ihan yleisen käsityksen mukaan vittumainen. Saapuipa itse billeriinakin topikiin "kuin sattuman kautta" kertomaan oman mielipiteensä: "aijaha. ei sitä aina tarvitse/kannata olla positiivinen ja neutraali kun se vaan tarkoittaa sitä, että jää toisten jalkoihin."

Mietin hetken, että tuossahan on perää, mutta pidemmälle mietittyäni kuitenkin rupesi ihmetyttämään. Jos henkilöllä (en välttämättä tarkoita billeriinaa) on niin vähän auktoriteettia, että ilman tyhjää mesoamista ja "tynnyreiden kolistelua" ei saa ääntään pinnalle virtuaalimaailmassa, niin täytyisikö siinä vaiheessa yrittää mieluummin kehitellä jotain, joka oikeasti kiinnostaa muitakin harrastajia? Tai tyytyä harrastamaan itseään varten -vai onko virtuaaliharrastus sitä, että haetaan muiden hyväksyntää?

Kuvasin itseäni aloitustekstissä neutraaliksi ja positiiviseksi, mutten ole kuitenkaan kokenut jääväni muiden jalkoihin. En pyri harrastuksessani saamaan muiden hyväksyntää -minulle on ajan mittaan tullut suodatin, jolla pystyn harrastamaan virtuaalitalleilua sillä tavalla, kuin itse haluan. En koe, että minun täytyisi alkaa huutelemaan ja kiroilemaan ja tuuppimaan muita, jotta itse en jäisi jalkoihin -se jäi sinne teini-ikään. Olen saanut ääneni pinnalle järkevyydellä, perusteluilla ja pitkäjänteisellä työllä. Minun ei tarvitse talloa muita alaspäin, jotta pääsen itse eteenpäin. Muut antavat kyllä tilaa, kun huomaavat minun olevan oikealla asialla.

(Joku neropatti tuossa topikissa meni vielä ilmoittamaan, että olen Showjumpers -kirjoituksessani listannut virtuaalimaailman pahimmat massatallit. Se ei kuitenkaan ollut tarkoitukseni, nostan hattua niille, jotka saavat jalansijaa virtuaalimaailmassa. En vain jotenkin usko vastaavanlaisten tallien kestävyyteen, onhan se niin usein nähty, kuinka jokin paikka saa hirveän kohun aikaiseksi, mutta lopulta paikka kuolee kuin seinään. Tätä en tietenkään toivo Showjumperseille. Lopputulos: Paljon melua tyhjästä.

Niin ja hyenan kommentti, "odotin paljon pahempaa. olet tylsä" aiheutti yhdenlaiset naurut tällekin päivälle. Mitä se "paljon pahempi on". Että kirjoitan v-sanoja kapitaaleilla ja ruokin ihmisten sitä puolta, jossa ei tarvitse aivojaan käyttää ja pieru-alapäähuumori on aina yhtä hauskaa?)

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=12&i=9942344&t=9942344